Isa 49 | FinSTLK2017 | STEP | Kuulkaa minua, te merensaaret, ja ottakaa tästä vaarin, te, kaukaiset kansat. Herra on kutsunut minut jo äidinkohdusta asti, jo äitini helmasta hän on maininnut nimeni.

Isaiah 49

Kristus ei unohda milloinkaan Seurakuntaansa

1 Kuulkaa minua, te merensaaret, ja ottakaa tästä vaarin, te, kaukaiset kansat. Herra on kutsunut minut jo äidinkohdusta asti, jo äitini helmasta hän on maininnut nimeni. 2 Hän teki suuni terävän miekan kaltaiseksi ja kätki minut kätensä varjoon. Hän teki minut hiotuksi nuoleksi ja talletti minut viineensä. 3 Hän sanoi minulle: "Sinä olet palvelijani, sinä Israel, jossa osoitan kirkkauteni." 4 Mutta minä sanoin: "Suotta olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään. Kuitenkin oikeuteni on Herran huomassa, palkkani on Jumalan luona." 5 Mutta nyt sanoo Herra, joka on valmistanut minut palvelijakseen jo äitini kohdusta palauttamaan Jaakobin luokseen, niin että Israel koottaisiin hänen omakseen. Olen kallis Herran silmissä, ja Jumalani on voimani. 6 Hän sanoo: Sinulle, joka olet palvelijani, on liian vähäistä kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: panen sinut pakanoille valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. 7 Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut. 8 Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat ja 9 sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laitumina. 10 Heidän ei tule nälkä eikä jano, heihin ei satu hietikon helle eikä aurinko, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille. 11 Teen kaikki vuoreni teiksi, ja valtatieni kulkevat korkealla. 12 Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin ^{▼▼ Siinimistä, siis Egyptistä. Heitä tulee joka suunnalta.} maalta! 13 Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiaan. 14 Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut." 15 Unohtaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Mutta vaikka he unohtaisivat, minä en sinua unohda. 16 Katso, käsiini olen sinut piirtänyt, muurisi ovat aina edessäni. 17 Lapsesi tulevat rientäen, mutta hävittäjäsi ja raunioittajasi menevät pois luotasi. 18 Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat kaikki luoksesi. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi kuin korun ja sidot heidät vyöllesi kuin morsian vyönsä. 19 Sillä sinä – sinun rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi – sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät. 20 Vielä saavat lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: "Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua." 21 Silloin sanot sydämessäsi: "Kuka on nämä minulle synnyttänyt? Olin lapseton ja hedelmätön, karkotettu ja hylätty. Kuka on heidät kasvattanut? Katso, minut oli jätetty yksin. Missä nämä silloin olivat? 22 Näin sanoo Herra, Herra: Katso, nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat poikasi sylissään ja kantavat tyttäresi olkapäillään. 23 Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajia, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjiä. Edessäsi he kumartuvat maahan kasvoilleen ja nuolevat tomun jaloistasi. Tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät joudu häpeään. 24 Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta? 25 Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin kuitenkin minä taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan lapsesi. 26 Panen sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään kuin rypälemehusta. Silloin kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on lunastajasi.